Tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutukset

Tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutukset

Tekstiiliteollisuus on teollisuudenalana kokenut valtavan muutoksen 1800-luvun lopulta aina tähän päivään saakka. Nopeasti tapahtunut teollinen vallankumous sekä sitä seurannut massatuotanto muuttivat muun teollisen tuotannon ohella myös tekstiiliteollisuuden alaa. Siinä missä vielä reilu sata vuotta sitten vaatteita teetettiin ihmisten tarpeiden mukaan, on tultu tähän päivään, jossa suuret vaatebrändit polttavat tonneittain nopeasti muuttuvien mallistojensa ylijääneitä vaatteita. Tämä muutos on vaikuttanut suuresti pukeutumiseemme, kulutustottumuksiimme, eikä vähäisimpänä ympäristöömme. Tekstiiliteollisuus kuormittaa maapalloa enemmän kuin voisi ajatella.

Tekstiiliteollisuuden todellisuus ja sen vaikutukset eivät näy länsimaisessa elämässämme tai arjessamme. Entistä kovempi kilpailu sekä kysyntä on luonut tukun halpaketjuja, jotka pyrkivät tuottamaan vaatteita mahdollisimman halpaan hintaan muun muassa laadusta sekä ympäristökysymyksistä tinkien. Niin sanotut fast fashion -liikkeet tuovat luksusbrändien kausittaisista mallistoista inspiroituneet vaatteet kaikkien ulottuville. Kun yksi mallisto on ohi, tulee tilalle aina seuraava ja edellinen jää vanhaksi, liikkeille jopa käyttökelvottomaksi taakaksi. Tämä jatkuva tekstiiliteollisuuden kulutuksen kausittaisuus lisää tuotantoa ja ympäristön kuormitusta.

Tekstiiliteollisuuden massatuotanto

Massatuotanto on mahdollistanut tekstiiliteollisuuden entistä nopeamman ja suuremman tuotannon sekä hintojen laskun. Nykyisin vaatteita tuotetaan arvioiden mukaan noin 80 miljardia kappaletta vuosittain. Samaan aikaan yhä suurempi osa jo olemassa olevista, täysin käyttökelpoisista vaatteista heitetään kierrättämättä pois. Arvioiden mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa pois heitetyistä vaatteista peräti 85 % päätyy kaatopaikoille. Uusien vaatteiden suuri tuotantomäärä nostaa esiin kaksi siitä suoraan seuraavaa kysymystä. Kuka kaikki nämä vaatteet tekee, ja mistä saadaan tarvittava määrä raaka-aineita?

Kun suurin osa pois menevistä vaatteista ei päädy kierrätykseen, on uusien vaatteiden valmistamiselle välttämätöntä löytää raaka-aineita muualta. Puuvilla on yksi suosituimmista ja käytetyimmistä vaatteiden valmistusmateriaaleista. Vaikka puuvilla on luonnontuote, ei sen käyttö ole läheskään ongelmatonta.

Nykyisen valtavan kysynnän takia puuvillaa viljellään yhä laajemmilla alueilla. Viljely vaatii isoja määriä vettä, ja lisäksi puuvillapelloille laitetaan valtavasti erilaisia kemiallisia lannoite- sekä torjunta-aineita mahdollisimman suuren sadon saamiseksi. Nämä kemikaalit rasittavat maaperää, eläimiä sekä itse puuvillan kautta ihmisiä.

Vaateteollisuus yhtenä suurimpana kasvihuonepäästöjen aiheuttajana

Puuvillan kasvattaminen on täysin verrannollista maanviljelyyn, paitsi ettemme syö viljelyn tulosta. Tekstiiliteollisuuden tuotteiden valmistamisen eri vaiheet vaativatkin valtavia määriä energiaa, eli tekstiiliteollisuuden ala on toisin sanoen hyvin energiatiivistä. Energiankulutus, materiaalien jalostaminen ja valmistaminen, sekä muun muassa kuljettaminen aiheuttavat ilmastollemme haitallisia kasvihuonepäästöjä.

Tekstiiliteollisuus onkin globaalisti yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä. Länsimaissa tekstiiliteollisuuden tuotannollisiin epäkohtiin on pyritty puuttumaan esimerkiksi erilaisilla tehtaiden päästöjä koskevilla rajoituksilla. Tällä ei kuitenkaan ole saatu valmistajia toimimaan ekologisemmin, vaan siirtämään toimintaansa muualle.

Etenkin 2000-luvun alussa vahvasti esiin noussut Kiina-ilmiö on ollut havaittavissa myös vaateteollisuuden alalla. Kun länsimaat asettavat niiden alueella toimiville tehtaille vaatimuksia, on tehtaat siirretty hyvin vähän tällä alalla säädeltyyn Aasiaan. Lisäksi Aasian maissa väestöä, toisin sanoen työntekijöitä, on enemmän ja kustannukset muutenkin huomattavasti länsimaita alemmalla tasolla. Ilmaston kannalta tämä kehitys on ollut hyvin negatiivista. Etenkin tekstiilitehtailla käytettävien myrkyllisten kemikaalien turvallisuuteen liittyvät ongelmat ja välinpitämättömyys ovat nousseet vasta hiljattain esille.

Kemikaaleja ja vesipulaa

Vaateteollisuus käyttää runsaasti mitä erilaisempia myrkyllisiksi luokiteltavia kemikaaleja, ja erilaisia ihmiselle haitallisia valmistusmenetelmiä. Ilmastollisten ongelmien lisäksi kyse on näin myös valtavasta eettisestä ongelmasta, jota ei voida sivuuttaa vaateteollisuudesta puhuttaessa. Esimerkiksi farkuissa suosittu hiekkapuhallus on menetelmä, jossa hiekkapölyä pääsee työntekijän keuhkoihin, mikäli hän ei käytä oikeanlaisia suojavälineitä. Tämä hiekkapöly aiheuttaa jatkuvalla altistuksella muun muassa keuhkosyöpää. Lisäksi vaikkapa vaateteollisuuden runsaasti käyttämät erilaiset väriaineet aiheuttavat suuria terveydellisiä haittoja niiden parissa työskenteleville.

Kemikaalien ohella vaateteollisuus käyttää valtavia määriä vettä. Arvioiden mukaan yhden vaatekilon valmistamiseen tarvitaan noin 200 litraa vettä. Aasian maissa vesistöjen saastuminen on yksi suurimmista terveydelle haitallisista tekijöistä. Kun tehtaiden sääntely näissä maissa on heikkoa, voidaan tehtaiden jätevedet kaikkine haitallisine kemikaaleineen laskea suoraan vesistöihin tai maaperään.

Sanotaan, että esimerkiksi Kiinassa, vesistöistä 70 prosenttia on saastuneita. Maata onkin vuosien ajan vaivannut jatkuvasti kasvava pula puhtaasta, juomakelpoisesta vedestä. Kemikaalien saastuttaman veden puhdistaminen on hyvin hankalaa, mikä osaltaan lisää ongelmia.

Vaateteollisuuden ilmastovaikutukset ei lopu valmistamiseen

Vaateteollisuuden saastuttavat ja haitalliset päästöt eivät aiheudu pelkästään tuotteen valmistamisesta ja sitä edeltäneistä vaiheista. Vaateteollisuudella on huomattavia haitallisia ilmastovaikutuksia läpi tuotteiden elinkaaren. Kun vaate on valmistettu jossain päin Aasiaa, tulee se toimittaa jälleenmyyvään maahan. Kuljetus vaatii polttoainetta ja aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Kun kuluttaja sitten ostaa vaatteen, tullaan sitä pesemään, jolloin vaatteesta itsestään irtoaa kemikaaleja, pesuaineiden kemikaalien lisäksi. Vaatteista irtoaa veteen myös mikromuovin paloja, joiden puhdistaminen vedestä on hyvin vaikeaa. Lopulta tyypillisesti vielä käyttökelpoinen vaate päätyy kaatopaikalle.

Kuluttajan rooli vaateteollisuudessa

Kuluttajilla on huomattava rooli vaateteollisuuden alalla, sillä loppujen lopuksi kysyntä määrää ja ohjaa tarjontaa. Viimeisten vuosien aikana onkin yhä enemmän herätty kuluttajien haluun suosia ekologisempia tuotteita. Tämä näkyy aina halpojen ketjuliikkeiden hyllyille asti esimerkiksi ekologisemmin tuotetun puuvillan muodossa. Tärkein muutos olisi kuitenkin kulutuksen vähentäminen. Kuluttajien tulisi miettiä, mitä oikeasti tarvitsevat ja jättää turhat ostokset pois. Laadukkaisiin vaatteisiin satsaaminen on ympäristöteko, kun sama vaate kestää useita vuosia, eikä uusia vastaavia tarvitse jatkuvasti ostaa.

Back to Top