Ruokahävikin vähentäminen

Ruokahävikin vähentäminen

Kotitalouksien suurimmat ympäristövaikutukset johtuvat ruokahävikistä. Ongelmana ei ole ainoastaan syntyvä biojäte tai ruoan päätyminen sekajätteen joukkoon, vaan ruuantuotannosta ja jakeluketjusta kokonaisuudessaan. Kun syömäkelpoista ruokaa menee roskiin, sen valmistukseen käytetyt raaka-aineet, työpanos ja energia menevät hukkaan. Ruokahävikin syyt ovat yllättävän laajat, sillä tuotannon lisäksi kuormitusta syntyy ruuan säilytyksestä, pakkauksista, valmistuksesta, kuljetuksesta ja vähittäismyynnin toimista. Yhteenlaskettuna ne muodostavat merkittävän ympäristökuormituksen, jota olisi mahdollista vähentää melko helposti.

Eniten ruokahävikkiä syntyy kotitalouksissa, seuraavaksi eniten elintarviketeollisuudessa ja sen jälkeen ravintoloissa. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi ruokahävikin vähentämiseen niin kotona, ravintolassa kuin ostoksillakin. Ruokahävikin vähentämisen avain on suunnittelussa ja vastuullisessa kuluttamisessa. Suomessa ruokaa päätyy roskiin noin 25 kiloa jokaista henkilöä kohti ja eurooppalainen keskimäärä on vieläkin huolestuttavampi, 76 kiloa. Ruokahävikin vähentäminen on merkittävä ympäristöteko.

Suomalaisten arki on muuttunut viime vuosikymmenten aikana ratkaisevasti. Kiireinen elämänrytmi on tehnyt arjen suunnittelusta monelle ongelmallista, ja samanaikaisesti keittiötaidot ja kodinhoitamisen niksit ovat hukkuneet työelämän jalkoihin. Arjesta on tullut haasteellista, eikä kovin monessa kotitaloudessa enää pohdita tähteiden jatkokäyttöä, vaan ne heitetään pois. Osalle ongelmia tuottavat myös pakkausmerkinnät, sillä pelkän parasta ennen merkinnän tuijottaminen aiheuttaa paljon turhaa hävikkiä.

Monien tuotteiden kohdalla valinnan pilalle menemisestä voi tehdä oman arvioinnin perusteella, sillä yllättävän moni tuote on täysin kelvollinen vielä päivämäärän umpeuduttuakin. Ruuan tuottaminen kestävän ohjelman mukaisesti on yksi tämän hetken merkittävimpiä haasteita. Hallittu tuotanto, käyttö ja kulutus ovat avainasemassa, jotta koko maapallon väestö pystytään ravitsemaan myös tulevaisuudessa. Yksittäinen kuluttaja voi kokea olevansa ketjun mitätön osa, mutta todellisuudessa hänen toiminta ja esimerkit ovat merkityksellisiä.

Kotitalouksien ruokahävikki ja sen torjuminen

Kotitalouksissa suurin ongelma on lyhytnäköisyys: arkea ei suunnitella aterioiden suhteen pitkällä aikavälillä, vaan ruokaan suhtaudutaan tunteella. Hedelmävatiin kauniisti asetellut hedelmät pilaantuvat, kaappiin hankittu erikoinen maustekastike jää käyttämättä tai suunniteltu ateria kokoamatta uusien suunnitelmien vuoksi. Kuulostaako tutulta? Internetin sivustoilta löytyy nykyisin runsaasti ohjeita erilaisten jämäruokien valmistamiseen, ja siitä on tullut jopa trendikästä.

Suomalaisten jääkaapeista eniten hävikkiin päätyy juureksia ja vihanneksia, joista olisi mahdollista jalostaa nahistuneinakin lukuisia erilaisia ruokia. Hävikin vähentäminen vaatii suunnittelua; viikoittaiset jämäpäivät, kauppalistan tekemisen, ruokalistan suunnittelun viikolle ohjelman mukaisesti ja pitäytymisen ostosten suhteen niissä tuotteissa, joita todella aikoo käyttää. Heräteostoksiin ruokahyllyillä houkuttelevat eksoottiset mausteet ja mielenkiintoiset pakkaukset. Jämä on ruokaa, mutta ylilyönteihin ei kannata syyllistyä, joten homeinen ja pilaantunut ruoka on parempi heittään pois kuin sairastua.

Tekniikka apuun hävikin torjumiseen

Ruokahävikin välttämiseen voi ottaa avuksi tekniikan, jolloin toimintaan saa mukaan myös aavistukseen hauskuutta. Hävikin torjuntaa vastaan on kehitetty erilaisia sovelluksia, joista osa sopii yksityistalouksille ja osa ravintoloille. Yksityishenkilöille on tarjolla sovelluksia, joiden avulla voi ostaa tuntuvalla alennuksella ravintola-annoksia, jotka ovat joutumassa pian roskikseen. Palvelu on yleistynyt nopeasti, sillä samalla kun kuluttaja saa mukaansa take away -annoksen, tekee yritys hävikillä rahaa. Kyseessä on kaikkia osapuolia, eli kuluttajaa, yritystä ja ympäristöä hyödyntävä sovellus. Ravintoloille taas on kehitelty niiden ruokahävikkiä tarkasti laskevia sovelluksia, joiden keräämällä tiedolla on aiempaa helpompi taistella ongelmaa vastaan. Sovelluksista voi ladata itselleen perheen kesken jaettavan kauppalistan, jolloin jokainen on tietoinen toisen ostoksista. Pelkkä valokuvan ottaminen puhelimella jääkaapista ennen ostoksille lähtemistä on oivallinen tapa välttää turhien tuotteiden hankkimista.

Hävikin vähentäminen ravintoloissa

Ravintolan osallistuminen ruokahävikin pienentämiseen myymällä muuten roskiin joutuvia annoksia on ekoteko, ja samalla yritys saa mainehyötyä. Ravitsemusliikkeissä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota hävikkiin jo aiemmissa portaissa kuten hankinta- ja valmistusketjussa. Tutkimusten mukaan hävikkiä suoraan lautasilta on paljon paikoissa, joissa ruoka annostellaan linjastolta itse ja buffet-tapahtumissa.

Ravintoloissa systemaattisella suunnittelulla, koulutuksella ja esimiehen valvonnalla on merkittävä osuus. Suurimmat ruokahävikit kohdistuvat laitoksiin, kuten päiväkoteihin, sairaaloihin, henkilöstöravintoloihin ja vanhainkoteihin. Ravintoloissa olisi paneuduttava tarkkoihin mittauksiin ja tarkasteltava, missä kohtaa hävikki syntyy. Virheiden syitä löytyy usein rutiineista, kuten tilausmääristä ja työmenetelmistä. Sama pätee ruokakauppoihin, joiden tulisi myös tarkistaa hävikkien syyt. Reagointi muuttuviin tilanteisiin, täsmätilaukset ja varaston nopea kierto tulisi sisällyttää kaikkien myymälöiden päiväjärjestykseen ja koulutukseen. Ravintoloissa ja vähittäiskaupassa vaihtelevat tilanteet ovat normi, johon on osattava reagoida oikein.

Ruokahävikin seuranta Euroopan Unionissa

Ruokahävikin syntymistä ja sen jatkotuotantoa pyritään nykyisin tarkastelemaan myös erilaisissa valtiollisissa instansseissa. Niiden avulla pyritään torjumaan hävikin syntymistä, mutta myös hyödyntämään jo syntynyt esimerkiksi tuotantoon.

Euroopan Unionissa on valmisteltu säädös ruokahävikin mittaamisesta jäsenmaissa. Sen perusteella jokainen maa voi kehittää aiempaa kustannustehokkaampaa järjestelmää, jossa tuetaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Vuoteen 2030 mennessä hävikki on tarkoitus puolittaa ja saada syntynyt hävikki tehokkaasti hyödynnettyä esimerkiksi biomateriaalina.

Toimien tueksi tarvitaan tiekarttaa, jossa asetetaan selkeitä tavoitteita ja toimia. Sitoutuminen niihin vaatii koko yhteiskunnan panosta ja ajatusmaailman muutosta. Jämäruuasta on tehtävä trendikäs tapa ja arkeen kuuluva käytäntö. Ravintolan ylijäämäruokaa on ajateltava ekotekona, ei köyhäilynä. Ravintola- ja ravitsemusliiketasolla asiaa on tarkasteltava jokaisen yksikön näkökulmasta. Millaisia muutoksia voidaan tehdä ja miten niihin voidaan sitouttaa koko henkilökunta?

Back to Top